Äidinkieli kuulostaa hyvältä, kun on kaukana kotoa

NHL.com/fi haastatteli loppukesällä monia eurooppalaisia NHL-pelaajia ja sai sisäpiirin näkökulmaa kaukalon ulkopuolisiin aiheisiin. Tällä kertaa JP Mikola puntaroi sitä, mikä merkitys oman äidinkielen puhumisella on kaukana kotimaisemista.

Jos oikein tarkkaan ajatellaan, NHL eli National Hockey League ei ole enää nimensä veroinen. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin.
Tätä väitettä ei pidä tulkita vähättelyksi. Kaikkea muuta.
Maailman kovin kiekkoliiga on jo pitkään ollut jotakin aivan muuta kuin kansallinen kiekkosarja. Pelaajat tulevat planeetan joka kolkasta, ja 31 joukkueessa tuikkii tähtiä kaikkialta jääkiekon koko ajan laajenevasta universumista.
Suomalaisia oli NHL:ssä viime kaudella 42. Ruotsalaisia kapeissa kaukaloissa esiintyi peräti 96. Ei siis ihme, jos pukukopissa tai kaukalossa kuulee monenlaisia murteita; savoa, skånea, napakan ytimekästä Turun murretta, sanoja pilkkovaa porilaista puheenpartta, stadin slangia tai väännettyä västerbåttemoaa.
Pelaajien viihtymisen kannalta on tärkeää, että korvissa kaikuu välillä oma tuttu äidinkieli. Nashville Predatorsin Filip Forsberg nauttii sitä, että kantrikaupungissa kuulee tuttua puheenpartta.
- Erityisesti ensimmäisinä ammattilaisvuosinani arvostin sitä, että kuulin ja sain puhua ruotsia, Nashvillen tehopakkaus muistelee.
Forsberg on kotoisin pienestä Östervålan kunnasta Uppsalan kupeesta. Ykköskierroksen varaus ei isommin ehtinyt hioa kielitaitoaan, kun muutto oli jo edessä.

• Olin tänne tullessani vain 19-vuotias ja asunut koko siihenastisen elämäni isän ja äidin kanssa. En tuntenut joukkueessa ketään, Forsberg kuvailee NHL-uransa alkumetrejä.
  Ei ollut haitaksi, että ruotsia kuuli Nashvillen kotipyhätössä eli Bridgestone Arenassa koko ajan. Tosin kieli oli tuttu, mutta puhujat vieraita.
  - Jollakin lailla tiesin vain Patric Hörnqvistin, sillä asuin hänen luonaan, kun olin ensimmäistä kertaa tutustumassa Nashvilleen. Se oli hienoa ja auttoi etukäteen.
  Muut maanmiehet olivat Forsbergille uppo-outoja.
  - Calle Järnkrok ja Viktor Arvidsson tulivat tänne aika lailla samoihin aikoihin, ja kuljimme alkuajat samaa polkua. Meistä oli toisillemme paljon apua siinä vaiheessa. Nyt olemme kasvaneet jonkin verran. Heillä molemmilla on lapsia, ja toinen heistä on myös naimisissa. Vain minä olen edelleen samanlainen, 24-vuotias Forsberg kertoo ja nauraa päälle.
  Järnkrokin ja Arvidssonin lisäksi Nashvillessä on ruotsalaispelaaja, jonka merkitys Forsbergille on ollut valtava.
  - Aika alussa tutustuin (Mattias) Ekholmiin. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävät, ja hänestä tuli minulle kuin isoveli, Forsberg kuvailee välejään neljä vuotta vanhempaan joukkuekaveriin.

Miltei kaikki Euroopasta Pohjois-Amerikkaan muuttavat törmäävät kieli- tai kulttuurishokkiin. Vaikka pelaaja olisi ollut hereillä kaikilla englannin kielen tunneilla, tehnyt läksynsä ja istunut kotikonnuillaan esimerkiksi ulkomaalaisvahvistuksien välissä, äidinkieli taipuu sittenkin eri lailla kuin englanti.
Forsbergin joukkuekaverina Ruotsin liigan Leksandissa oli kanadalaisia pelaajia, joten tuntuma englantiin eli tulevaan koppikieleen syntyi jo nuorena. Hän on löytänyt myös universaalin kommunikoinnin tavan, jota ymmärretään kaikissa kaukaloissa. Iske häkki, sitä kieltä kaikki puhuvat.
Kun verkko venyy sillä tahdilla, kuin on käynyt, on melkein sama, vaikka pelaaja ei pukahtaisi sanaakaan.
Forsberg on neljällä viime kaudella laukonut 26, 31, 33 ja 26 maalia. Sellaiset numerot ymmärretään kaikilla kielillä.
Muut ruotsalaiset ovat edelleen Forsbergin joukkuekavereita, mutta Hörnqvist on siirtynyt Pittsburgh Penguinsiin. Vaikka rinnassa on nykyään eri eläimen logot, kuulumiset vaihdetaan aina kohdatessa. Se ikään kuin kuuluu NHL-koodiin.
Omien maanmiesten kohtaamiset ovat erityisiä myös San Jose Sharksin Tomas Hertlille.
- Ehdottomasti. Toista tshekkiä vastaan pelatessa vaihdan kielen aina englannista tshekkiin. Eivät ne jutut jäällä pelin aikana kovin ihmeellisiä ole: vähän jotakin jauhamista, vitsin tynkää tai jotain sellaista että anna nyt minun tehdä maali tänään. Sellaista kevyttä läppää, mikä on hauskaa, Hertl hymähtää.
Viime kaudella NHL:ssä nähtiin Hertlin lisäksi 36 tshekkiä. Määrä oli sen verran pieni, että äidinkielen puhumisesta ei saanut yliannostusta.

• Aiemmin NHL:ssä tuntui pelaavan enemmän tshekkejä, nyt meitä on vähemmän. Siksi erityisiä ovat kaikki ottelut, jossa on joku kotimaasta, Hertl sanoo.
  Englantia ei opiskella Tshekissä ihan samalla antaumuksella kuin Suomessa, Ruotsissa tai muissa Pohjoismaissa. Siksi Hertl haluaa puhua tshekkiä aina, kun tilaisuus tarjoutuu.
  - Äidinkielen puhuminen on mukavaa, koska englantia saa ja pitää puhua koko vuoden ajan. Siitä tulee kotoisa olo, kun mennään tshekkikaverien kanssa syömään peliä edeltävänä päivänä tai sen jälkeen ja vaihdetaan kuulumisia tutulla kielellä, Hertl kertoo.
  Chicago Blackhawksissa pelaava Jan Rutta on yksi niistä kavereista, jonka kanssa Hertl pääsee värittelemään omalla äidinkielellä.
  - Jo alkulämmittelyjen aikaan vaihdamme vähän kuulumisia. Jos osumme vastakkain aloituksissa, yritän sanoa jotain hauskaa, joka voisi hämmentää. Mutta en todellakaan ole niitä heppuja, jotka yrittävät äidinkielellä päästä omien maanmiesten ihon alle, Rutta kuvailee.
  Tuoreimmat uutiset maailman parhaan jääkiekkosarjan tapahtumista tarjoaa [@NHL\_fi]
  Joskus siitä on myös etua, kun omassa joukkueessa pystyy kommunikoimaan äidinkielellä, jota kukaan muu kaukalossa ei ymmärrä. Silloin tosin pitää muistaa katsoa, mikä joukkue on vastassa. Rutta kertoo virnistellen, miten kävi, kun Chicago pelasi St. Louisia vastaan
  - Sekä Vladimir Sobotka että Dimitri Jaskin pelasivat silloin St. Louisissa, ja heillä on tapana huutaa toisilleen ohjeita tshekin kielellä. Kerran oli pakko kuitata, että hei äijät, tiedän kyllä mitä sanotte ja yritätte! Ja niin muuten tiesinkin, Rutta nauraa.