Puolitoista vuotta sitten loukkaantumiseen päättynyt NHL-ura on ainakin toistaiseksi 159 runkosarjaottelun mittainen. Kolme kautta, jotka Rämö vietti Flamesin riveissä, olivat nousujohteisia vastuun ja roolin suhteen. Hän oli loukkaantumisensa hetkellä Flamesin ykkösmaalivahti. Jo helmikuussa kasassa oli 37 starttia, ja pelimäärät olivat olleet koko ajan yli 30 startissa kautta kohden.
Siinä mielessä loukkaantumisen voisi kuvitella tulleen karvaaseen aikaan.
- Loukkaantumisia sattuu, eikä sille mahda mitään. Oli tyytyväinen kaikkiin vuosiin. Menin joka vuosi eteenpäin. Se ei ollut mikään helppo paikka pelata. Vaikka paljon mainostetaan, kuinka hyvä joukkue oli, ja olisimme kaatuneet veskareihin, niin itselleni jäi positiivinen kuva. Loukkaantumiset kuuluvat lajiin, ja minulle se tuli ehkä huonoimpaan mahdolliseen paikkaan. Se kuitenkin sattui ja sille ei voi mitään, Rämö tuumi nyt.
Vamman aiheuttaneessa tilanteessa oli huonoa onneakin enemmän kuin omiksi tarpeiksi polven väännyttyä tolppaa vasten.
- Viisi senttiä toiseen suuntaan, niin mitään ei olisi välttämättä tapahtunut. Se oli pelitilanne, Rämö kertoi.
Rämö viihtyi kiekkohullussa Calgaryssä hyvin, vaikka vertailut legendaariseen Miikka Kiprusoffiin elivät siitä hetkestä lähtien, kun hän aloitti organisaatiossa ensimmäisen kautensa syksyllä 2013.
- Aluksi minua verrattiin Kiprusoffiin joka päivä, mutta ajan myötä se laantui. Minua se ei haitannut, vaan luulen, että se vaikutti enemmänkin johtoportaaseen. Siksi siellä varmaan on viimeisten neljän vuoden aikana veskareita kierrätetty niin paljon. Se on johtanut siihen. Niitä puheita on ehkä kuunneltu liikaa. "Kipperin" aikana joukkueen rakennekin oli erilainen. Kun Kipper lähti, niin joukkuekin muuttui aika hyökkäysvoittoiseksi. Vertaaminen oli aika turhaa. Kuka tahansa lähtee Kipperin saappaita täyttämään, niin siinä on edessä aika iso duuni. He saavat etsiä aika pitkään, jos sellaista suoraan haluavat, Rämö sanoi.
Puheet ja vertailut olivat kovimmillaan mediassa, ja Rämö sai olla uteluilta omien sanojensa mukaan varsin rauhassa. Myös joukkuekavereilta tullut tuki lämmittää miestä yhä.
- Kun pelaa, niin itsensä kanssa siinä pelaa. Siihen ei pysty vaikuttamaan, mitä on tapahtunut aiemmin. NHL:ssä on vaikeaa missä vain, yhtä vaikeaa on kaikkialla. Olisi oikeastaan ihan sama mennä sinne nytkin tämän jälkeen, kun kaikki nämä veskarit ovat jo pelanneet siellä. Homma ei olisi muuttunut yhtään sen helpommaksi. Tärkeintä oli, että joukkuekaverit olivat tyytyväisiä, eivätkä ajatelleet: "Mitäs nyt tehdään, ennen nuo tilanteet on torjuttu", hän kertoi.