Skip to main content

Mitä isä edellä, sitä poika perässä

Bobby ja Brett Hull ovat NHL:n kaikkien aikojen isä ja poika -kaksikko

Teksti Sami Haapasalo @SamiHaapasalo / kirjeenvaihtaja, NHL.com/FI

Ammattilaisjääkiekkoilija Robert Marvin "Bobby" Hullin kesäloma oli tavallista jännittävämpi vuonna 1964, sillä hänen taitoluistelijavaimonsa Joanne oli viimeisillään raskaana. Kolmevuotias Bobby Jr. ja parivuotias Blake saivat vihdoin elokuun 9. päivänä pikkuveljen, joka ristittiin Brettiksi.

Vaaleista hiuksistaan ja hurjasta luistelunopeudestaan lempinimen "Golden Jet" saanut Bobby oli ehtinyt pelata NHL:ssä jo seitsemän kautta ennen kolmannen poikansa syntymää. Ja millaisia kausia ne olivatkaan olleet. Chicago Blackhawksissa vasempana laitahyökkääjänä häärineen Bobbyn meriittilistaan oli merkitty Stanley Cupin voitto 1961 ja NHL:n pistekuninkuus 1960 ja 1962.

Pikku-Brettin lapsuusvuosina Hullit asuivat Illinoisissa, kun isä-Bobby jatkoi peliuraansa Chicagossa. Perhe muutti kuitenkin Kanadaan vuonna 1972, kun Bobby teki sopimuksen Winnipeg Jetsin kanssa. Golden Jetin kovat otteet eivät valitettavasti rajoittuneet ainoastaan kaukaloon. Kun Joanne-vaimo erosi miehestään ja muutti lapsineen Vancouveriin vuonna 1979, Brett etääntyi isästään.

Kommenteissaan kainostelematon Bobby lohkaisi avioerostaan seuraavaa:

- Ex-vaimoani on kiittäminen siitä, että minulla on miljoona dollaria. Aiemmin minulla oli kolme miljoonaa.

Oman peliuransa vuonna 1980 lopettanut Bobby toivoi pojastaan jääkiekkoilijaa, mutta tanakkarakenteista Brettiä tuntuivat kiinnostavan enemmän hauskanpito ja musiikki. Näytti jo siltä, että omena olisi pudonnut puusta tavallista kauemmaksi.

Brett kuitenkin pelasi jääkiekkoa, mutta ei herättänyt kiinnostusta kykyjenetsijöissä vaikka olikin kiekkolegendan poika ja nakutteli junnusarjoissa komeita maalimääriä. Lopulta Calgary Flames varasi Hullin vuoden 1984 NHL Draftin kuudennella kierroksella (117. varausvuoro).

Parin yliopistokiekkokauden jälkeen Brett allekirjoitti Flamesin kanssa sopimuksen vuoden 1986 pudotuspelien aikaan ja pääsi ihmettelemään Stanley Cup -finaalien vauhtia kahden ottelun verran. Montreal Canadiens kuitenkin kukisti Flamesin viidessä pelissä. Runkosarjassa Hull debytoi päivälleen 30 vuotta sitten eli 13. marraskuuta 1986.

Brettin potentiaali pantiin merkille, mutta häntä kehotettiin useaan otteeseen kehittämään luisteluaan. Pojan lämäri oli kuitenkin kuin kopio kuuluisan isänsä pelätystä lyöntilaukauksesta - ja ehkä jopa kovempi. Calgaryssä ei oltu tyytyväisiä Hullin harjoitteluun, joten hänet kaupattiin St. Louis Bluesiin maaliskuussa 1988.

Bluesin sisäisen maalipörssin 41 osumallaan kaudella 1988-89 voittanut Hull päätti ottaa itseään niskasta kiinni ja vetää kesätreenit kunnialla. Keskushyökkääjä Adam Oates hankittiin asennemuutoksen tehneen Hullin kaveriksi ykkösvitjaan. Tutkapari "Hull and Oates" oli syntynyt.

Oates tarjoili, ja "Golden Brett" antoi lämärin laulaa. Hull teki kolmen kauden aikana (1989-92) yhteensä 228 maalia, millä hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla toiseksi heti Wayne Gretzkyn taakse (250 maalia 1981-84). Kaudella 1990-91 Brett takoi huikeat 86 osumaa, mikä on kaikkien aikojen kolmanneksi korkein yhden kauden maalimäärä NHL:ssä.

Hull pyssytti St. Louisissa viisi peräkkäistä yli 50 maalin kautta, mutta sitten sukset menivät ristiin valmentaja Mike Keenanin kanssa. Keenanin hankaluus tiedetään, mutta niin sekin, että Brett peri isältään maalitykin geenien lisäksi suuren suun. Molemmat Hullit olivat suorapuheisia suupaltteja, jotka eivät säästelleet mielipiteissään virnuilua ja värikynää.

- Oli minun vikani, että sota syttyi. Minun ei pitäisi fiksuna miehenä ajautua tuollaiseen. Nolottaa, kun lähdin kiistelemään itseäni tyhmemmän tyypin kanssa, Hull murjaisi Chicago Tribunelle joulukuussa 1996 mainitsematta suoraan Keenanin nimeä.

Hull siirtyi vapaana agenttina Dallas Starsiin kesällä 1998. Starsin kivenkova ykkösvitja Hull - Mike Modano - Jere Lehtinen johdatti joukkueen Stanley Cup -finaaleihin Buffalo Sabresia vastaan. Hull toi cupin Dallasiin runnomalla paluukiekon Dominik Hasekin selän taakse kuudennen finaalin kolmannella jatkoajalla.

NHL-uransa toisen cupin Hull voitti Detroit Red Wingsin riveissä vuonna 2002. Hull oli jäänyt jälleen vapaaksi agentiksi ja olisi saanut rahakkaamman sopimuksen muualta, mutta Detroitin tähtisikermä houkutteli niin paljon, että Hull lähti autokaupunkiin halvemmalla. Kokoonpano olikin eittämättä yksi kaikkien aikojen kovimmista, sillä mukana olivat mm. Steve Yzerman, Brendan Shanahan, Luc Robitaille, Sergei Fedorov, Igor Larionov, Nicklas Lidström, Chris Chelios ja Dominik Hasek. Joukkuetta luotsasi kiekkonero ja kultasormi Scotty Bowman.

Jo 37 vuoden ikään ehtinyt konkari Hull istutettiin Detroitissa samaan kenttään nuoren Pavel Datsjukin ja tulokashyökkääjä Henrik Zetterbergin kanssa. Lempinimen "Two Kids and a Goat" saanut vitja nousi oitis fanien suursuosikiksi.

- Mikään ei ole hauskempaa kuin maalien tekeminen. Tai on pari juttua, mutta ne eivät liity jääkiekkoon, Hull veisteli jäljittelemättömään tyyliinsä vuoden 2002 playoffien aikaan.

Brett Hull lopetti huikean NHL-uransa vuonna 2005. Pulskasta laiskurista oli tullut yksi kaikkien aikojen parhaita hyökkääjiä ja pelätyimpiä maalitykkejä. Jopa isä-Bobbyn uraauurtavat saavutukset jäivät toisinaan pojan menestystarinan varjoon. Saappaat oli vähintäänkin täytetty. Silti yksi Brett Hullin kuolemattomista lausahduksista kuuluu näin:

- En pidä jääkiekosta. Olen vain hyvä siinä.

Bobby ja Brett Hull ovat ainoat isä ja poika, jotka ovat kumpikin pystyneet tekemään NHL:ssä yli 600 maalia ja 1 000 tehopistettä. Kaksikolla on koossa yhteensä 37 kautta, 2 332 ottelua, 1 131 maalia, 2 089 pistettä, 10 maalikuninkuutta, kolme pistepörssin voittoa ja kolme Stanley Cupia. Heidät molemmat on myös nimetty Hockey Hall of Fameen.

- Oli upeaa nähdä Brettin seuraavan jalanjälkiäni. Nautin hänen peliensä seuraamisesta lähes yhtä paljon kuin siitä, kun sain viihdyttää yleisöä itse, totesi pojastaan ylpeä isä.

Katso lisää