Pakkipelin pioneeri muutti jääkiekon luonteen

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.
NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta.
Tässä juttusarjassa esittelemme NHL:n historian avainhenkilöitä perustajista pelaajiin ja pioneereihin, jotka ovat jättäneet jääkiekkoon lähtemättömän jälkensä. Tällä kertaa tutustumme Bobby Orriin.

Jos sinut on varustettu laajoilla keuhkoilla, pystyt ehkä pidättämään hengitystä koko sen ajan, kun ajat Parry Soundin keskustan läpi.
Kanadan Ontarion pohjoisessa osassa sijaitsevassa kaupungissa on asukkaita vain 6 400. Samanlaisia kyliä Kanadassa on satoja.
Parry Sound on kuitenkin kaupunki, jonka kuullessaan ihmiset höristävät heti korviaan. Syy on Bobby Orr.
Rannan lähistöllä sijaitsee kaupungin suuren sankarin kunniaksi perustettu museo, Bobby Orr Hall Of Fame.

Museo on vähän kuin kohteensakin. Melko pieni ja vaatimaton, mutta tyylikäs ja harkitusti rakennettu. Puolen tunnin kierroksen aikana saa jo kattavan käsityksen siitä, millaisesta suuruudesta on kyse.
Wayne Gretzkyä pidetään laajoissa piireissä maailman kaikkien aikojen parhaana pelaajana, mutta edelleen löytyy paljon ihmisiä, joiden mielestä Orr on ykkönen.
Ne ovat mielipideasioita, mutta kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että Orrin vaikutus lajin kehitykseen ja suosioon ollut valtava.
Orr teki keskimäärin 1.39 tehopistettä NHL-urallaan, mikä on uskomaton määrä. Silti kovin juttu oli se tapa, jolla hän pelasi.
Orria pidetään ensimmäisenä varsinaisena hyökkäävänä puolustajana. Hän on nimellisesti puolustaja, mutta viiletti loistavan luistelutaitonsa ansiosta usein hyökkäyksen kärjessä.
Orr-museossa pyörii tauotta pelivälähdyksiä, joissa hän ottaa alivoimalla kiekon, kuljettaa sen hyökkäysalueelle, kurvaa takaisin omalle puoliskolle ja lähtee uudelleen hyökkäykseen.
Tätä nykyä lähimmäs Orrin tyyliä ja ylivoimaisuutta pääsee Ottawa Senatorsin kapteeni Erik Karlsson. Ruotsalaispakki tuskin miettii asiaan päivittäin, mutta hän tavallaan nauttii Orrin perinnöstä.
Jos puolustajilta olisi edelleen "kielletty" nouseminen hyökkäyksen kärkeen, jääkiekko olisi paljon tylsempi peli.
Orrin luistelu herätti suurinta hämmästystä. Hän yksinkertaisesti karkasi vartijoiltaan voimakkaalla potkullaan.
Orrin kaltaiseen ylivoimaisuuteen on vaikea yltää nykypäivänä. Vuonna 1970 hän voitti Stanley Cupin, Norris Trophyn, Art Ross Trophyn, Hart Trophyn ja Conn Smythe Trophyn. Vastaavaan temppuun ei ole päässyt kukaan muu pelaaja.

Orr joutui lopettamaan hienon uransa jo 31-vuotiaana polvivaivojen takia. Voi vain kuvitella, millaiset lukemat hän olisi lyönyt pöytään, jos olisi pystynyt pelaamaan nelikymppiseksi asti.
Orr ei ole kuitenkaan jättänyt kiekkoa lopettamisen jälkeen. Hän kuuluu siihen legendojen kaartiin, joka saa aina päät kääntymään ilmestyessään jäähallien liepeille - tai ihan mihin tahansa.
Jos Orr on ollut oiva imagonkohottaja Parry Soundille, hän on ollut sitä myös koko Kanadalle ja NHL:lle.
Arvostuksesta kertoo, että Orr valittiin Kanadan olympiajoukkueen lipunkantajaksi Vancouverin olympiakisoissa vuonna 2010. Se oli Orrille hieno kunnia, sillä hän pääsi kantamaan Kanadan värejä pelaajana ainoastaan Kanada Cupissa vuonna 1976. Silloin hänet valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi, luonnollisesti.
- Lipun kantaminen olympialaisissa oli erityinen mahdollisuus edustaa Kanadaa. Se tulee aina olemaan yksi elämäni huippuhetkistä, hän sanoi elämäkertateoksessaan Minun tarinani.
- Olen kuullut perheeltäni tarpeeksi kommentteja valkoisesta puvusta ja kengistä, joten haluan huomauttaa, ettemme valinneet niitä itse.
Hockey Hall of Famessa on yleensä kolmen vuoden karenssiaika lopettamisen jälkeen. Orrin kohdalla kunniagallerian johto teki kuitenkin poikkeuksen, sillä hänet valittiin mukaan heti lopettamisen jälkeen.
Orr sanoi, että valinnan merkitys on valjennut hänelle entistä selkeämmin vuosien varrella.
- Seremonian unohtaa aika nopeasti. Siitä saa sormuksen, pitää puheen ja sitten se onkin ohitse. Aika ja etäisyys auttavat kuitenkin ymmärtämään, miten erityistä kaikki oli, hän kirjoitti.
Orr linjaa elämäkertateoksensa loppupuheessa, mitä hän toivoisi nykykiekolta. Ja kun Orrin kaltainen suuruus puhuu, häntä kannattaa kuunnella.
Orr puhuu erityisesti siitä, että pelaajien taidot pääsisivät entistä paremmin esiin ja heidän turvallisuutensa taattaisiin nykyistä tehokkaammin.
- Haluaisin nähdä lajin, jossa pelkkä kunnioitus riittää ymmärtämään, että kuolleesta kulmasta tulevat tai selkään kohdistuvat taklaukset ovat väärin.
Orr muistuttaa, että jääkiekossa on pohjimmiltaan kyse intohimosta.

• Pelaajille ei makseta palkkaa pudotuspeleissä - vain pieni bonus sinne pääsemisestä. Pelaajat eivät saa palkkaa olympialaisista tai muista kansainvälisistä turnauksista, mutta he pelaavat silti niissä parasta jääkiekkoaan. He eivät tee sitä rikastumisen vuoksi. He pelaavat, koska he rakastavat sitä.
  Orr rakasti jääkiekkoa. Ja sen takia jääkiekkoihmiset rakastavat häntä.
  Orr on tunnettu siitä, että hän on suhtautunut itseensä aina korostetun nöyrästi ja maltillisesti. Hänestä ei saa ylvästä retostelijaa tekemälläkään.
  Kanadalaiset ovat hieman kuin suomalaiset. He antavat mieluummin tekojen puhua kuin sanojen. Hän jopa vastusti pitkään elämäkertansa tekemistä.
  Kyllä hänestä pitävät jenkitkin. Bostonilaiset valitsivat Boston Globe -lehden äänestyksessä Orrin kaupungin historian suurimmaksi urheilijaksi.
  Orr ei ole katkeroitunut aikaisen lopettamisen takia tai siksi, että hän joutui urallaan agentti Alan Eaglesonin huijaamaksi.
  Kasvoilla on aina hymy, joka muuttuu jääkiekosta puhuttaessa vielä leveämmäksi.