Bruins murtui Bluesin fyysisyyden alla

Boston Bruins petasi erinomaiset lähtökohdat keskiviikkona pelattuun ratkaisevaan seitsemänteen Stanley Cup -finaaliin. Joukkueella oli mahdollisuus kruunata upeasti sujunut kautensa mestaruuteen kotiyleisön edessä.

Mutta seiskapelistä muodostui lopulta Tuukka Raskille ja kumppaneille painajaismainen. St. Louis Blues hyödynsi vahvuuksiaan ja riisui Bruinsin aseista ilmiömäisesti torjuneen maalivahtinsa Jordan Binningtonin johdolla.
Vahvasti ottelun aloittaneet isännät loivat tukun maalipaikkoja ja veivät peliä miten tahtoivat. Avauserässä muiden muassa Brad Marchandille ja David Krejcille siunaantui erinomaiset tilaisuudet viedä Boston johtoon, mutta Binnington oli maalillaan ohittamaton.

Blues oli puolestaan ratkaisupelissä murhaavan tehokas. Craig Beruben suojatit ampuivat avauserässä vain neljä laukausta Bruinsin maalia kohti, mutta tulostaululla komeilivat siitä huolimatta vieraiden 2-0 johtolukemat. Blues sai unelma-alustaan hurjasti itseluottamusta pelaamiseensa, eikä Bruins pystynyt murtamaan nuottinuttujen tiivistä puolustusta.
- Tämän hetken tunnetta on vaikea kuvailla. Häviäjän rooli on näissä karkeloissa aivan hirveä. Pelasimme joukkueena upean kevään, mutta se ei lopulta riittänytkään, ja sen hyväksyminen on tässä vaikeinta, Marchand muotoili.
Bruins kulki vaativan polun Stanley Cup -finaalisarjaan
Bruinsin tietä Stanley Cup -finaaleihin voidaan pitää "optimaalisena". Playoffien avauskierroksella bostonilaiset lähettivät Toronto Maple Leafsin laulukuoroon raastavan seitsemän ottelua vaatineen sarjan jälkeen. Toisella kierroksella Bruce Cassidyn valmentaman miehistön dynaamisuuden sai tuntea nahoissaan kaikki tai ei mitään -asenteella taistellut Columbus Blue Jackets, joka taipui Bruinsille kuudessa ottelussa.
Lisää aiheesta: Tuukka Rask näytti tänä keväänä, kuka on isäntä talossa]
Kun Itäisen konferenssin finaalisarjassa Carolina Hurricanes lensi kesälomille Bruinsin käsittelyssä suoraan neljässä ottelussa, ei voitonnälkäiselle ja kokeneelle karhulaumalle uskottu löytyvän pysäyttäjää myöskään Stanley Cup -finaaleissa. Lisäksi Bruins sai lepuuttaa avainpelaajiaan yli viikon ja valmistautua huolellisesti kauden kohokohtaan.
Rask oli noussut huimilla otteillaan Bruinsin tärkeimmäksi pelaajaksi, ja savonlinnalaisesta oltiin kovaa vauhtia leipomassa kaikkien aikojen ensimmäistä suomalaista Conn Smythe Trophy -voittajaa.
Blues hyödynsi Bruinsin heikkouksia
Stanley Cup -finaalien alla tiedettiin, että Bruinsin heikko kohta olisi puolustuspelaaminen. Columbus-sarjassa näkyi jo viitteitä siitä, että jos kiekollista mutta kamppailuvoimaltaan heikkoa alakertaa pystyttäisiin horjuttamaan fyysisyydellä, niin se avaisi vastustajalle paljon maalipaikkoja. Tämä sopi Bluesille enemmän kuin hyvin.
Bluesin jatkuva karvaaminen ja taklauspeli puri bostonilaisiin kuin häkä. Samaan aikaan St. Louis pystyi tiiviillä joukkuepelillään pitämään kurissa Patrice Bergeronin johtaman vaarallisen ykköstrion. Bergeron keräsi lopulta finaalisarjassa hänelle vaatimattomat tehot 1+3=4.
- Tappio ottaa koville. Meillä oli riittävästi maalipaikkoja kahdessa ensimmäisessä erässä, mutta teimme vastustajan maalivahdista ottelun sankarin. Tämä on ollut upea kausi, joka olisi saanut päättyä yhtä hyvin. Mutta tulos on mikä on, eikä sitä saa enää muutettua, Bergeron totesi pettyneenä.
[Lue ottelusarjan BOS-STL kaikki jutut täältä]
Loukkaantumisilla on monesti ollut tapana näytellä ikävän suurta roolia tiukoissa ottelusarjoissa. Nivusvaivainen Bergeron oli yksi Bruinsin avainpelaajista, joka joutui läpi kamppailemaan loukkaantuneena läpi finaalisarjan.
Bruinsin 42-vuotias kapteeni Zdeno Chara pelasi viidennestä kamppailusta lähtien leukaluu murtuneena, mutta se ei juuri pidätellyt slovakialaisen ikitaistelijan pelihaluja. Kaiken nähnyt ja kokenut veteraanipuolustaja oli luonnollisesti pettynyt lopputulokseen, mutta jaksoi tappion hetkellä nähdä asioiden taakse.
- Positiivisuutta on näinä hetkinä vaikea nähdä. Asioissa pitäisi pystyä katsomaan eteenpäin. Joskus tappioista jää negatiivinen kierre, ja joskus ne kasvattavat. Mielestäni tämän joukkueen kohdalla ne vain vahvistavat. Uskon vahvasti, että tällä joukkueella tulee olemaan vielä mahdollisuus taistella mestaruudesta, Chara analysoi.

Valoa tunnelin päässä
Päävalmentaja Cassidy voi kaikesta huolimatta olla ylpeä suojateistaan. Boston näytti tänä keväänä, että puheet voittamisen kulttuurista todellakin pitävät paikkansa. On selvää, että ikä tulee joukkueen avainpelaajilla vääjäämättä vastaan, mutta GM Don Sweeney on tehnyt parin vuoden aikana erinomaista taustatyötä ja pystynyt pitämään onnistuneilla pelaajahankinnoilla ryhmän iskukykyisenä. Kesken kauden Bruinsiin loikanneet Marcus Johansson ja Charlie Coyle ovat tästä mainioita esimerkkejä. Myös Bruinsin nuorten pelaajien esiinmarssia on saatu ihastella kauden mittaan.
Huoleen ei ole myöskään aihetta, kun tarkastellaan Bruinsin palkkatilannetta. Joukkueen hyökkäyksen kirkkaimmat tähdet Bergeron, Marchand ja David Pastrnak on sidottu Bostoniin useammaksi vuodeksi - ja vieläpä sangen edullisilla sopimuksilla. Kesän sopimusneuvotteluissa on ykkösprioriteettina saada raapustettua jatkosopimukset Charlie McAvoylle ja Brandon Carlolle.
Vaikka kilpailu Atlantic-divisioonan kärkipaikoista on jälleen kiivasta ensi kaudella, on sanomattakin selvää, että Bostonin karhu ärjyy vielä.