Ennätyksiään rikkovalla Mikko Rantasellakin on rajansa

Colorado Avalanchen Mikko Rantanen pelaa uransa parasta NHL-kautta. Hän on NHL:n pistepörssin seitsemäntenä tehopisteillä 31+56=87. Viime kaudella syntynyt piste-ennätys on mennyt uusiksi jo kolmella pisteellä, ja samalla on syntynyt myös uusi maaliennätys.

Se tuskin kuitenkaan lohduttaa suomalaista, sillä Avalanchen pudotuspelipaikka on tällä hetkellä vaakalaudalla. Jared Bednarin suojattien otteet ovat ailahdelleet koko kauden ajan, ja nyt lännen viimeisellä villi kortti -paikalla oleva Arizona Coyotes on karannut jo viiden pisteen päähän.
- On tässä vielä mahdollisuus pudotuspeleihin. Kun pelejä on vielä jäljellä, kaikki on mahdollista. Yritämme niin kauan, kunnes olemme matemaattisesti pudonneet pudotuspelijunasta, päävalmentaja Bednar totesi perjantaina.

Avalanche hävisi perjantain kierroksella Anaheim Ducksille lukemin 3-5, ja se oli joukkueelle toinen peräkkäinen tappio kotiluolassa. Sarjataulukkoa ajatellen juuri nämä kohtaamiset ovat niitä tärkeitä otteluja: pudotuspelimahdollisuutensa jo menettänyt ankkalauma on sellainen joukkue, joka pitäisi pystyä kaatamaan. Nyt ongelmaksi muodostui jälleen ottelun sisäinen epätasaisuus, joka on vaivannut Avalanchea koko kauden. Otteluiden sisällä Avalanche pelaa välillä loistavaa jääkiekkoa, mutta taso heittelee aivan liian usein.
- Me rakensimme hyvän johdon, mutta näytti siltä, että tulimme liian tyytyväisiksi ja kaikki lopettivat toimintansa. Minusta meidän työmoraalimme ei ollut riittävän hyvällä tasolla edes avauserässä, Bednar huokaili.
Avalanchen pudotuspelihaaveet kokivat kolauksen viime lauantaina, kun joukkueen kapteeni Gabriel Landeskog loukkaantui ottelussa Dallas Starsia vastaan. Se oikeastaan paljasti lopullisesti joukkueen suurimman ongelman.
Coloradossa on lähdetty niin sanotusti viritetyllä mopolla moottoritielle. Rantanen, Nathan MacKinnon ja Landeskog ovat heittämällä NHL:n kirkkainta kärkeä hyökkäyspään pelaajina, mutta sen jälkeen kuilu alaspäin on aivan liian suuri. Tuo kolmikko on kantanut Avalanchea koko kauden ja samalla saanut joukkueen näyttämään paremmalta kuin se onkaan.

Lahjakkaat Alex Kerfoot ja Tyler Jost eivät ole vielä nousseet odotusten mukaisiksi pelaajiksi, eikä esimerkiksi siirtotakarajalla joukkueeseen hankittu Derick Brassard ole kyennyt tuomaan riittävästi tehoja Avalanchen hyökkäysosastolle. Carl Söderberg pelaa ehkä uransa parasta kautta, mutta hän on silti tällä hetkellä liian suuressa tulosvastuussa.
Rantanen pelaa Söderbergin ja Colin Wilsonin kanssa samassa ketjussa, kun taas MacKinnonin laidoilla pelaavat Brassard ja J.T. Compher. Tällä hetkellä tilanne näyttää karkeasti sanottuna pahalta, kun kaksi supertähteä yrittää hinata joukkueettaan pudotuspeleihin. Rantanen on iskenyt edellisessä 12 ottelussa seitsemän maalia. Edelliseen viiteen otteluun suomalainen on takonut viisi tehopistettä, MacKinnon puolestaan seitsemän. Heidän jälkeensä ainoa kahteen tehopisteeseen päässyt hyökkääjä on Compher.
Semjon Varlamov tekee Avalanchen maalilla kaikkensa, mutta joukkueen ratkaisuosaston kapeat hartiat eivät pysty kääntämään tiukkoja otteluja voitoiksi.
Lisää aiheesta: [Näkökulmavääntö: Sadan tehopisteen paluu]
Bednar on toki tiennyt jo kauden aloitusvaiheessa, että joukkueen pelaajamateriaali ei ole riittävän leveä. Siitä kielivät myös Rantasen ja MacKinnonin hurjat peliajat, sillä harva hyökkääjä pelaa taalaliigassa yli 20 minuuttia ottelua kohden. Tämä on vain jossittelua, mutta jos tilanne Matt Duchenen kanssa olisi vuosia aiemmin mennyt toisin, Avalanchen status olisi varmasti aivan toisenlainen.
Suomalaisnäkökulmasta tilanne on todella harmillinen. Rantanen pelaa uransa parasta jääkiekkoa, mutta näyttää siltä, että kausi loppuu lyhyeen. Nousiaisten kasvatti muuten iski Ducksia vastaan kauden 16. ylivoimamaalinsa, jolla hän jakaa ylivoimamaaleissa kolmannen sijan Aleksandr Ovetshkinin ja Leon Draisaitlin kanssa.
Kaikki on aina mahdollista, kun pelejä on vielä jäljellä. Viisi pistettä ei ole mahdoton välimatka kurottavaksi, mutta jos Avalanche haluaa nousta kuopasta, katseet kääntyvät jälleen Rantaseen ja MacKinnoniin. Kalliovuorten kupeessa varmasti toivotaan, että taikurit loihtisivat tuosta viritetystä moposta vielä viimeisetkin väännön rippeet irti.