Anaheimin normipäivät täynnä huonoja uutisia

Ykkössentterin puuttuminen on jokaiselle joukkueelle valtava isku. Tuolta paikalta löytyy liki poikkeuksetta kunkin joukkueen pelillinen johtaja. John Tavares, Anze Kopitar, Sidney Crosby, Aleksander Barkov ja Ryan Johansen ovat tästä loistavia esimerkkejä. Tuolle paikalle tarvitaan joka joukkueeseen mies yhtä kipeästi kuin tolppien väliinkin.

Anaheim Ducksilta puuttui ykkössentteri peräti 19 ottelun ajan, kun Ryan Getzlaf sai lokakuun lopulla epäonnisesti kiekon kasvoihinsa Carolina Hurricanesia vastaan pelatussa ottelussa.
Ducksin saldo noista 19 ottelusta oli kuusi voittoa, kuusi jatkoaika- tai voittolaukauskilpailutappiota ja seitsemän tappiota varsinaisella peliajalla. Pisteitä oli siis tullut 0,95 ottelua kohden. Kun mukaan laskettiin ottelu, jossa Getzlaf loukkaantui, oli Ducksin voitto-tappiotilasto kauden alusta lukien 5-1-5. Pisteitä oli siis tullut Getzlafin kanssa aavistuksen enemmän eli 1,09 ottelua kohden.
Getzlaf teki odotetun paluunsa jäälle maanantaina, kun vastassa oli jälleen Hurricanes. Suuriin urotekoihin joukkueen kapteeni ei yltänyt. Mies kellotti peliaikaa viisi sekuntia vaille 20 minuuttia, jäi miinukselle yhden pykälän verran eikä päässyt laukomaan kertaakaan kohti Carolinan maalia.
Ducksin ykkössentterin paluuottelu alkoi heti karusti, kun hän hävisi ensimmäisen vaihtonsa aloituksen omalla alueella, ja tilanteesta tuli Hurricanesin avausmaali. Getzlafilta tiukattiin ottelun jälkeen, tunsiko hän olleensa pelillisesti oma itsensä ottelun alusta alkaen.
- En! En todellakaan! Tunsin oloni hieman paremmaksi, kun peli eteni. Kiekko hävisi jalkoihini muutaman kerran ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen siihen, miten joukkueemme pelasi, Getzlaf sanoi NHL.comissa julkaistulla videolla.
Visiirin kanssa pelannut Getzlaf puuskahti epäilevänsä kovasti sitä, että jatkaisi visiirin käyttämistä kypärässään, kun saa sen jossain vaiheessa pois.
Myös Jakob Silfverberg palasi Ducksin kokoonpanoon oltuaan viisi ottelua sivussa ylävartalovamman takia. Ruotsalainen teki maalin heti paluuottelussaan, mutta on täysin ymmärrettävää, että viiden ottelun huilin jälkeen oli helpompaa palata pelaamaan kuin pitkältä 19 ottelun tauolta.

Ducksin kausi ei ole siis ollut mitään ruusuilla tanssimista, oli Getzlaf sitten kokoonpanossa tai ei. Kaksi kertaa kolmen viime kauden aikana Läntisen konferenssin finaaleihin yltänyt Ducks joutuu taistelemaan tällä kaudella todella tiukasti päästäkseen ylipäätään pudotuspeleihin.
Anaheim on Pacific-divisioonassa vasta viidentenä ja kolmen sijan päässä lännen viimeisestä villi kortti -pudotuspelipaikasta. Ducksilla on toki vain piste matkaa playoff-viivan päälle äärimmäisen tasaisessa lännen keskikastissa, mutta joukkue on nyt tilassa, jossa jokainen yksittäinen tilanne voi olla hyvinkin ratkaiseva.
Ja niistä yksittäisistä tilanteista Corey Perryn ja Jeff Skinnerin törmäys Carolina-ottelun ensimmäisessä erässä saattaa nousta paljon ratkaisevammaksi kuin moni muu tapaus Ducksin tässä kaudessa.
Perryn oikea polvi vääntyi ilkeän näköisesti, eikä hän pystynyt varaamaan painoa jalalleen, kun hänet talutettiin pois kaukalosta. Ducks tiedotti, että Perry piti viedä sairaalaan jatkotutkimuksiin.

• Vaikutti aika normipäivältä meille! Toivottavasti Coreyn poissaolo on mahdollisimman lyhyt. Hän on iso osa joukkuettamme. Uusien kavereiden on nyt noustava esiin, sanoi Getzlaf yllä mainitulla videolla epäuskoisesti päätään pudistellen, kun häneltä kysyttiin kommenttia ketjukaverinsa loukkaantumiseen.
  Getzlaf ja Perry ovat olleet tehokas tutkapari Ducksissa jo vuosia, ja heidän vireensä ja tehonsa ovat pitkälle määritelleet sen, millaiseksi Ducksin kaudet muodostuvat.
  Perry teki Getzlafin pelatessa alkukaudella 11 otteluun tehot 2+5=7 ja mainituissa 19 ottelussa hänen pistemääränsä oli 4+11=15. Getzlafin poissa ollessa hän pystyi siis nostamaan omaa ottelukohtaista pistekeskiarvoaan 0,16:lla, ja odotukset tutkaparin yhteen paluun suhteen olivat kovia, mutta nyt niitä joudutaan lykkäämään hamaan tulevaisuuteen.

Eivätkä Ducksin kärkimiesten poissaolot tältä kaudelta missään nimessä tähän lopu. Ducksille kullanarvoinen kakkossentteri Ryan Kesler ei ole voinut edes aloittaa kauttaan kesäisen lonkkaleikkauksensa jäljiltä, ja Ducksin partaosastoon kuuluvalla Patrick Eavesilla diagnosoitiin lokakuun lopulla Guillain-Barrén syndrooma, ja hän on voinut pelata tällä kaudella vain kaksi ottelua.
Puolustuksesta Hampus Lindholmkin oli poissa jo neljännen pelinsä peräjälkeen.
Ducksin kokoonpanon eri miehet olivat olleet sivussa ennen maanantain Hurricanes-kamppailua yhteensä jo hulppeat 183 ottelua, eikä loppua tuon ottelumäärän kasvulle näy.
- Eipä tuohon voi sanoa enää paljon mitään. Kaikkihan sen näkevät. Uskon, että tekin (toimittajat) alatte jo turhautua puhuessanne tästä. Meitä turhauttaa pelata tässä tilanteessa. Meillä on, keitä meillä on. Tiedämme, että voimme uskoa toisiimme, puhisi hyvää kautta pelaava maalivahti John Gibson OC Register -lehdelle.
Suomalaisen kiekkokeskustelun termi "rampa ankka" alkaa saada Anaheimin kohdalla aivan uuden merkityksen. Viiden divisioonavoiton putki on katkeamassa siihen, että miehet katkeavat.
Ankkojen lento on tällä hetkellä silkkaa varamiehisenä taistelua illasta toiseen.