Skip to main content

NHL-kauden alku on ollut ylivoimapelin juhlaa

Syksyn parhaat ovat mättäneet ylivoimamaaleja kivikovalla onnistumisprosentilla

Teksti JP Mikola @JPMikola / kirjeenvaihtaja, NHL.com/fi

Keskiviikkoisin tutkimme tilastoja, analysoimme joukkueiden tilanteita, vertailemme pelaajia ja kaivelemme kummajaisia tilastoista. Tällä kertaa tarkastelemme alkukauden poikkeuksellisen väkevää ylivoimapelaamista.

Ylivoima on ollut tällä NHL-kaudella kirjaimellisesti ylivoimaista. Jos pakkopelin onnistumisprosentteja verrataan aiempiin kausiin, tämän syksyn runkosarjassa on mätetty ylivoimamaaleja kivikovalla onnistumisprosentilla.

Colorado Avalanchen ylivoimapelin onnistumisprosentti on hämmentävän hyvä, 32,2. Kovaa yv-osaamista edustavat myös listalta seuraavina löytyvät Winnipeg Jets (29,3), Toronto Maple Leafs (28,2), Tampa Bay Lightning (28,1), Boston Bruins (27,6) ja Florida Panthers (27,2).

Video: NJD-TBL: Point tarjoilee maalipaikan Stamkosille

Ylivoiman kärkijoukkueita voi verrata eniten pisteitä rohmunneisiin joukkueisiin. Yhtäläisyydet ovat melko kiistattomia: Tampan väkevä alkukausi (21-7-1) on tuottanut 43 pistettä. Myös Toronto, Colorado ja Winnipeg löytyvät sekä piste- että ylivoimatilaston kuuden kärjestä.

NHL:n tilastoja pitää penkoa pölyiselle 1970-luvulle asti ennen kuin koko runkosarjan mitalta löytyy yli 30 prosentin teholla jauhaneita ennätyskovia ylivoimia. Montreal Canadiens hyödynsi kaudella 1977-78 ylivoimansa 31,9-prosenttisesti. Canadiensin päävalmentajana oli tuolloin muuan Scotty Bowman, jonka nimi on piirretty paksuilla keppikirjaimilla jääkiekon historiaan. Kivikova ylivoima puri myös playoffeissa, sillä Canadiens nosteli kauden päätteeksi Stanley Cup -pokaalia.

Koko liigan ylivoimaprosentti oli edellä mainitulla kaudella 21,2. Runkosarjassa pelattiin tuolloin 80 ottelua. Canadiens sai niissä 229 ylivoimaa ja teki 73 maalia. Se oli nippa nappa 20 prosenttia joukkueen kaikista kauden maaleista.

Se muisteluista. Noin asiat olivat 70-luvulla, eli silloin kun kypäräpakkoa ei ollut ja muhkeat pulisongit toimivat sivutörmäyssuojina.

Mutta miten on nykyisin?

Video: DET-COL: MacKinnon viimeistelee kuvion

Colorado ja Tampa ovat molemmat takoneet tällä kaudella 29 yv-maalia. Tampa on tehnyt maaleistaan ylivoimalla 25,9 prosenttia, Colorado peräti 28,4. Muutos neljän vuosikymmenen takaisiin aikoihin on siis valtava.

Toki myös ylivoimatilaisuuksien määrä on ollut kasvussa: kausilla 2015-16 ja 2016-17 joukkueet saivat ylivoimaa keskimäärin viisi minuuttia ottelua kohden. Nyt koko liigan keskiarvo on jo 5.12 kamppailua kohden. Kun tilaisuuksia tulee lisää, myös maalimäärä kasvaa.

Eniten ylivoimatilaisuuksia on nähty toisissa erissä. Se ei tietenkään ole ihme, sillä kakkoserässä luistelumatka vaihtoaitioon on pitkä, mikä aiheuttaa väsyneille pelaajille rikkeitä - ja vauhdikkaille joukkueille yv-tilaisuuksia. Eniten on rikottu Canadiensia, joka on päässyt jauhamaan toisissa erissä ylivoimalla 46 kertaa. Vähiten painetta on saanut aikaiseksi Philadelphia Flyers, jota on kakkoserissä rikottu vain 22 kertaa - vähemmän kuin ensimmäisissä (27) tai kolmansissa (23) erissä.

Koko otteluiden ylivoima-mahdollisuudet kertovat tietysti enemmän kuin yhden erän statistiikka. Alkukauden otteluissa eniten ylivoimayrityksiä on ollut etelän miehillä eli Floridalla ja Tampalla (103 kummallakin). Myös Nashville Predatorsin ja Calgary Flamesin yv-yritysten määrä on tässä vaiheessa vuotta yli sadan. Torontoa, Philadelphiaa ja Pittsburghia on rikottu vähiten, sillä ne ovat olleet ylivoimalla vain runsaat 70 kertaa.

Niin sanotun normaalin ylivoiman eli viidellä neljää vastaan pelaamisen on hyödyntänyt parhaiten tulikuuma Colorado. Mikko Rantanen, Nathan MacKinnon ja kumppanit ovat tehneet 28 maalia "perusylivoimapelissään". Seuraavina listalla ovat Calgary (24) ja Tampa (24). Tämän tilaston hännänhuippu Chicago Blackhawks on saanut 28 ottelussaan kiekon maaliin vain kahdeksan kertaa, joten yv-prosentiksi muodostuu karmea 12,5.

 

[Lisää aiheesta: Jokiharju tekee parhaansa Blackhawksin dynastian raunioilla]

 

Ei ihme, että ylivoimapelin kuntoon saaminen on korkealla Chicagon prioriteettilistalla. Toki se oli sitä jo viime kaudella, jolloin prosentti jäi 16:een, mikä oli koko liigan neljänneksi huonoin. Tilastossa Blackhawksin taakse jäivät vain Edmonton Oilers (14,8), St. Louis Blues (15,4) ja Calgary Flames (16).

Tampa on ollut häijy myös viidellä kolmea vastaan pelatuissa ylivoimissa alkukauden kovimman yv-tehopakkauksen Nikita Kutsherovin (5+12=17) johdolla. Neljä maalia on alkukauden kovin noteeraus.

Viime kaudella 5-3-ylivoimia nähtiin runkosarjassa yhteensä 257 kertaa. Maaleja syntyi 71, eli onnistumisprosentti oli 27,62. Tämän kauden alku on ollut tehokkaampi: 92 yritystä on tuottanut 27 maalia, eli prosentti on ollut 29,34.

Mikään ylivoima ei toimi ilman hyviä pelaajia. Tampan salamointi ylivoimalla ei ole ollut jättiyllätys, sillä sen ylivoima on ollut tehokasta jo kauan. Viime kaudella Kutsherov, Steven Stamkos ja muut Lightningin yv-spesialistit värkkäsivät viidellä neljää vastaan peräti 62 maalia eli eniten koko liigassa.

Video: WPG-CHI: Laine riistää kiekon ja tekee maalin

NHL-pelaajista kovin ylivoimaspesialisti on ollut Patrik Laine. Winnipeg Jetsin suomalaistykki keikkuu kymmenellä osumallaan yv-maalipörssin kärjessä. Tämän kauden toiseksi tarkimpia yv-viimeistelijöitä ovat Laineen jälkeen olleet Tampan Brayden Point ja Bostonin David Pastrnak (9).

Viime kaudella Laine ampui 20 ylivoimamaalia ja oli ylivoimamaalien ykkönen ennen Capitalsin Aleksandr Ovetshkinia (17) sekä Penguinsin Patric Hörnqvistiä ja Sabresin Ryan O'Reillya (15). Laineen 31 yv-pistettä toivat tässä erikoistilanteiden kategoriassa 14. sijan. Yv-pistepörssin kärkiviisikosta löytyi viime kaudella peräti kolme Pittsburghin pelaajaa: Phil Kessel (12+30=42), Sidney Crosby (9+29=38) ja Jevgeni Malkin (14+24=38). Väliin kiilasi Jetsin Blake Wheeler (6+34=40), joka oli paras syöttelijä yv:llä.

Viime kauden kärkikymmeniköstä voi poimia myös Kutsherovin (8+28=36) ja Coloradon Mikko Rantasen (12+23=35). Tällä kaudella Rantanen on ollut osa sarjan parasta yv-viisikkoa ja napsinut (5+10=15) yv-pinnaa, mikä on viidenneksi eniten koko liigassa.

Ja jos yksilöistä edetään niin sanottuun isomman kuvan tarkasteluun, ylivoimapelaamista voi hyvällä syyllä kutsua hyökkääjien jouluksi. Ainakin maalinteon osalta siniviivan aatelisten juhlat ovat jääneet vähiin. Minnesota Wildin puolustaja Matt Dumban neljä osumaa oikeuttavat pakkien yv-maalipörssin kärkeen, mutta kaikkien pelaajien joukossa Dumba on vasta sijalla 36.

 

[Äänestä 2019 NHL All-Star -kapteeneja!]

 

Mutta jos tarkastelukohta käännetäänkin ylivoimalla tehtyihin pisteisiin, Floridan pakki Keith Yandle on juuri tällä hetkellä koko NHL:n kovin yv-spesialisti. Saldo 3+14=17 oikeuttaa pistekärkeen Kutsherovin kokoamien 5+12=17 pisteen kanssa. Viime kauden parhaan paikkojen rakentelijan eli Blake Wheelerin tatsi ei ole kadonnut mihinkään, 0+16 on kova luku sekin.

Hyökkääjien tilastoylivoimalle löytyy sikäli luonteva selitys, että useimmat joukkueet peluuttavat ykkösylivoimissaan neljää hyökkääjää ja vain yhtä pakkia. Vaikka siniviivalla on tilaa, sangen usein viivassa päivystää vain yksi pelaaja. Sekin riittää pakottamaan av-nelikot venyttämään välimatkoja ja tarjoaa lisää tilaa poikittaissyötöille. Niinpä laukauspaikkoja tarjoutuu B-pisteiden yläkaarilla päivystäville laukojille.

Tätä kehityskulkua ei tarvitse avata sen enempää, kunhan mainitsee Laineen nimen. Hän on tyylipuhdas esimerkki siitä, mihin suuntaan yv-pelaamista on pyritty viemään nykypäivän NHL:ssä.

Katso lisää

NHL käyttää evästeitä, majakoita ja muita vastaavia verkkopalvelimia tietojen keräämiseen. Vierailemalla NHL:n sivustoilla tai käyttämällä muita verkkopalveluja hyväksyt niiden käytön. Lue lisää niiden käytöstä ja yksityissyyssuojasta täältä: Privacy Policy, Terms of Service sekä Cookie Policy.