Skip to main content

1970-luku oli NHL:ssä legendojen vuosikymmen

Darryl Sittler ja Bobby Orr latoivat uskomattomia lukemia ottelu- ja kausitasolla

Teksti Panu Markkanen @PanuMarkkanen / toimittaja, NHL.com/FI

Kun kiekko putosi jäähän Centennial Classic -ulkoilmaottelussa 1. tammikuuta 2017, koko vuoden kestävät NHL:n 100-vuotisjuhlallisuudet alkoivat. Vuonna 1917 perustetun liigan värikkääseen historiaan mahtuu tuhansia tarinoita ja satoja lajin soihtua kantaneita legendoja.

NHL.com/FI kertoo lauantaisin kiehtovia tarinoita vuosisadan varrelta. Tässä juttusarjassa viemme sinut matkalle vuosikymmenten halki. Luomme katsauksen kunkin vuosikymmenen tähtihetkiin ja legendoihin. Tällä kertaa matkustamme ajassa vuosiin 1970-80.

NHL oli laajentunut 1960-luvulla kuuden joukkueen liigasta 12 joukkueen vahvuiseksi, ja kasvu jatkui heti seuraavan vuosikymmenen alussa. Liki vuosittain kasvaneeseen NHL:ään kuului kauden 1979-80 päättyessä jo peräti 21 seuraa.

Buffalo Sabres ja Vancouver Canucks tulivat liigaan vuonna 1970. Ne sijoitettiin itäiseen divisioonaan, josta Chicago Black Hawks siirrettiin läntiseen. Kaikki seurat pelasivat kuusi kertaa toisiaan vastaan.

Stanley Cupin voitti keväällä 1971 Montreal Canadiens, mutta kaudesta ja vuosikymmenen alusta laajemminkin muistetaan myös Boston Bruinsin hurjat maalilukemat. Phil Esposito teki NHL:n uudeksi yhden kauden maaliennätykseksi 76 maalia, Bobby Orr syöttöennätykseksi 102, ja peräti neljä Bruinsin pelaajaa oli pistepörssin kärjessä. Bruins toisti viimeksi mainitun kaudella 1973-74 toistaiseksi viimeistä kertaa NHL:n historiassa.

Esposito ja Orr johtivat Bruinsin seuraavalla kaudella Stanley Cup -voittoon. Orr voitti kolmannen peräkkäisen Hart Trophynsa vuonna 1972. Orrin dominanssi kaukaloissa oli kovaa luokkaa, sillä hän voitti Norris Trophyn NHL:n parhaana puolustajana kahdeksan kertaa peräkkäin vuosina 1968-75.

Esposito voitti pistepörssin neljästi peräkkäin 1971-74 ensimmäistä kertaa sitten Gordie Howen ja 50-luvun alun. Orr vei Art Ross Trophyn vuonna 1975 tähän saakka viimeisenä puolustajana.

Orr joutui lopettamaan peliuransa pahojen polvivaivojen takia kauden 1978-79 alussa vain 30-vuotiaana.

Ensimmäiset laajennusjoukkueiden voittamat mestaruudet nähtiin 1970-luvulla. Philadelphia Flyers valloitti liigan fyysisellä pelityylillään ansaiten kutsumanimen "Broad Street Bullies". Flyers voitti Stanley Cupin vuosina 1974 ja 1975.

Philadelphian kantaviin voimiin kuuluivat eritoten Bobby Clarke ja Bernie Parent. Clarke voitti Hart Trophyn 1975 ja 1976, kun Flyers pelasi vielä finaaleissa häviten Montrealille.

- Lahjakas ja tulisieluinen sentteri, jolla oli uskomaton työmoraali. Hän oli Flyersin mestaruusvuosien kasvot, kuului Clarken esittelyn alku 100 parhaan pelaajan julkistuksessa.

- Liki puoli vuosisataa sen jälkeen, kun hän veti ensimmäistä kertaa Flyersin pelipaidan ylleen, Clarke on edelleen yksi urheiluhistorian suurimmista johtajista ja pelaaja, joka auttoi seuraansa luomaan identiteettinsä, häntä luonnehdittiin.

- Emme koskaan saa tietää, mitä Orr olisi tehnyt kahdella ehjällä polvella, jos hän ei olisi ollut leikkauspöydällä useammin kuin ruokapöydässä. Kuinka hyvä hän olisikaan ollut nykypäivän kirurgian, modernin lääketieteen ja kuntoutuksen avulla, eikä olisi joutunut lopettamaan 30-vuotiaana, kun portaiden kävelykin tuotti hänelle valtavaa tuskaa, pohti NHL.comin Dave Stubbs Orrin esittelyssä NHL:n 100 parhaan pelaajan listalla, joka julkistettiin aiemmin tänä vuonna.

Scotty Bowman oli siirtynyt Montreal Canadiensin päävalmentajaksi kaudelle 1971-72. Hänen ensimmäinen kautensa seurassa päättyi New York Rangersia vastaan pelattuun ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelusarjaan, mutta Bowmanin aikakaudesta seurassa tuli todella menestyksekäs.

Bowman johdatti Canadiensin mestaruuteen 1973, ja vuosina 1976-79 Canadiens voitti neljä peräkkäistä Stanley Cupia. Tuo NHL:n historian toiseksi pisin mestaruusputki jää vain yhden päähän NHL:n ennätyksestä eli viidestä peräkkäisestä Stanley Cupista. Tuokin ennätys on luonnollisesti Canadiensin nimissä vuosilta 1956-60.

- Loistava taktikko päihitti vastustajan valmentajat ilta toisensa jälkeen jättäen heidät vain arvailemaan hänen seuraavaa siirtoaan. Bowmanin silmä yksityiskohdille ja säälimätön valmennustyyli sai pelaajat keskittymään tärkeimpään eli Stanley Cupin voittamiseen. Hän ei ollut "pelaajien valmentaja", mutta hänellä oli erityinen taito saada kaikista paras irti, oli kyse sitten supertähdistä tai roolipelaajista, pitivät he siitä tai eivät, luonnehditaan Bowmania Montreal Canadiensin kotisivujen historiaosiossa.

Etenkin neljän peräkkäisen mestaruuden kausilla joukkueen luottopelaajiin kuuluivat Ken Dryden, Guy Lafleur, Larry Robinson ja Steve Shutt. Lafleur voitti Hart Trophyn vuosina 1977 ja 1978 sekä Art Ross Trophyt vuosina 1976-78. Dryden voitti Vezina Trophyn vuosina 1976-79.

Montrealin dynastiaa seurasi toisen samanmoisen alku, kun New York Islanders voitti Al Arbourin johdolla ensimmäisen neljästä Stanley Cupistaan keväällä 1980.

Yksi NHL-historian unohtumattomimmista illoista ja yhä rikkomaton ennätys nähtiin helmikuun 7. päivänä vuonna 1976, kun Toronto Maple Leafs murjoi Bostonin 11-4. Toronton Darryl Sittler teki uskomattoman yhden ottelun tehopiste-ennätyksen 6+4 rikkoen yhä maagisena pysyvän kymmenen tehopisteen rajan. Kymmenes piste ja samalla Sittlerin kuudes maali tuona iltana oli tarkoitettu syötöksi, mutta ilmeisesti kiekkojumalat olivat päättäneet toisin, joten kymmenen pisteen raja rikkoutui.

- Se oli jotain epätodellista. Tilanne jotenkin kertoi omaa tarinaansa. Se oli yksi niistä erikoisista illoista. Kiekolla oli silmät ja se meni sisään, kuvaili Sittler legendaarisen pisteen syntyä vuonna 2016 ilmestyneessä "The Greatest Game I Ever Played" -kirjassa.

NHL koki 1970-luvulla myös kilpailua muita liigoja vastaan ensimmäistä kertaa liigan syntyvuosien jälkeen, kun World Hockey Association alkoi vuonna 1972. WHA ei kuitenkaan kilpaillut Stanley Cupista.

Suurin WHA:han liittyvä kohu nähtiin heti sen ensimmäisellä kaudella, kun Bobby Hull siirtyi Winnipeg Jetsiin ensimmäiselle WHA-kaudelle 1972-73. WHA:sta ei kuitenkaan ollut sen lyhyen historian aikana NHL:n potentiaaliseksi haastajaksi, ja liigat alkoivat neuvottelut yhdistymisestä vuonna 1977. Kaksi vuotta myöhemmin WHA loppui, ja neljä seuraa sieltä - Edmonton Oilers, Quebec Nordiques, Winnipeg Jets ja New England Whalers - liittyivät NHL:ään.

Oilersin mukana NHL:ään tuli myös Wayne Gretzky, joka teki NHL-debyyttinsä kaudella 1979-80. Hän voitti heti ensimmäisen yhdeksästä Hart Trophystaan ja viidestä Lady Byng Trophystaan. Samalla nähtiin tavallaan vallanvaihto liigan parhaan pelaajan osalta, kun Gretzky tuli täyttämään uransa lopettaneen Orrin aseman.

1970-luvulla NHL:ssä pelasi viisi suomalaista: Matti Hagman, Pekka Rautakallio, Risto Siltanen, Antero Lehtonen ja Kari Makkonen. Seuraavalla vuosikymmenellä heitä saatiinkin liigaan huomattava määrä lisää.

1980-luvun tapahtumiin, New York Islandersin ja Edmonton Oilersin dynastioihin sekä Wayne Gretzkyn ja Jari Kurrin dominointiin tutustutaan noin kuukauden kuluttua.

Katso lisää