Skip to main content

10 unohtumatonta hetkeä ulkoilmaviikonlopusta

Teksti Dan Rosen / NHL.com

DENVER - Detroit Red Wings ja Colorado Avalanche tulivat lopulta jakamaan voitot kahdessa ainutlaatuisessa viikonlopun ottelussa näitten kahden perinteisesti verisen vihollisen välillä. Vain yhdellä niistä oli oikeasti merkitystä, mutta yritäpä uskotella sitä niille 93,414 fanille, jotka kävelivat Coors Field-stadionin porteista sisään perjantain ja lauantain aikana.

Entiset Avalanchen Stanley Cup-mestarit vuosilta 1996 ja 2001 villitsivät 43,319 katsojan vahvuisen yleisön perjantai-iltana 2016 Coors Light NHL Stadium Series-alumnipelissä ottamalla 5-2 voiton Detroitista tulleista entisistä vihatuista vastustajistaan.

Nykyinen Red Wings-joukkue sai kostonsa, ja kaksi tärkeää pistettä, voittamalla nykyisen Avalanchen 5-3 2016 NHL Stadium Series-pelissä 50,095 katsojan edessä lauantaina.

Koko viikonloppu, jonka tähtiosia esittivät vanhojen vihamielisyyksien uudelleen herättäminen ja tärkeä runkosarjaottelu kahden vastakkaisista konferensseista tulleen Stanley Cup-suosikin välillä, oli täynnä useita hetkiä, jotka tulevat elämään kaikkien Detroitista ja Coloradosta tulleitten fanien, pelaajien, valmentajien ja muitten työntekijöitten mielissä.

Tässä kymmenen edukseen erottuvaa hetkeä, listattuna kronologisessa järjestyksessä:

1. Alumnipelaajien esittelyt

Perjantaina pelatun alumnipelin alussa tehdyt pelaajaesittelyt olivat kaikkine buuauksineen, kannustushuutoineen ja tervehdyksineen fantastisia. He olivat ainakin yhtä hyvä syy sille, miksi Coors Field-stadionille tuli lähes täysi katsomo seuraamaan harjoitusottelua. Se oli samalla ensimmäinen mahdollisuus heille elää uudelleen ajassa, jota varjosti yksi parhaista kilpailuasetelmista urheilussa.

Red Wingsin puolustaja Chris Chelios buuasi mukana hänelle buuaavien fanien kanssa kun hänet oli esitelty.

Detroitin hyökkääjä Darren McCarty antoi faneille amerikkalaisesta jalkapallosta tutun "Mile High"-sotilastervehdyksen kun hänet oli esitelty buuauskuorolle.

"Se oli minun tapani kiittää buuauksista", McCarty sanoi.

Red Wingsin fanit hukuttivat alleen Avalanche-fanien äänet kannustaakseen Steve Yzermania ja Nicklas Lidströmiä.

Toisen puolen siniviivalla olleet viimeisinä esitellyt neljä pelaajaa saivat osakseen kovaäänisimmät suosionosoitukset heitä esiteltäessä - - - Patrick Roy, Adam Foote, Ray Bourque ja Joe Sakic. Peter Forsbergin saamat suosionosoitukset kestivät niin pitkään, että hänellä olisi ollut aikaa kääntyä ympäri ja vilkuttaa yleisölle. Kun Claude Lemieux esiteltiin, meteli oli niin kovaa, että hallin äänentoistolaitteista huolimatta kukaan ei kuullut mitään kuuluttajan kuulutettua hänen nimensä.

2. Hyvä nähdä sinut jälleen

Näemme Joe Sakicin ja Steve Yzermanin useimmiten puvut päällä; Sakic on Avalanchen GM ja Yzerman Tampa Bay Lightningin manageri. Muistamme heidät Hall of Fame-luokan pelaajina, jotka olivat keskeisissä osissa Coloradon ja Detroitin verisessä kilpailussa.

Kaikille annettiin mahdollisuus saada pieni maistiainen menneisyydestä viime perjantaina joukkueitten vaihtaessa maaleja alumnipelin ensimmäisessä erässä.

Yzerman iski ensin nappaamalla Brendan Shanahanin laukauksen palautuskiekon maaliin ensimmäisessä erässä. Yzerman rakensi Shanahanille laukaisupaikan antamalla tälle jättösyötön suorasta hyökkäyksestä. Ja kuten hän ilman muuta tullee kertomaan pelaajilleenTampa Bayssä, hän kiersi sitten maalin ja löysi palautuskiekon ampuen sen ohi Royn.

Sakic vastasi vähän myöhemmin antaen Coloradolle 2-1 johdon. Hän luisteli ylös vasenta laitaa, läpi p-pisteitten aloitusympyrän, kenenkään koskematta ennen kuin hän ampui rannelaukauksen korkealle ja kovaa etukulmasta yli Ty Conklinin blokkeripuolelta.

Vain kaksi numeroa 19 kantavaa pelaajaa tekemässä sitä mitä he ennen tekivät paremmin kuin muut.

3. Legendaarinen kunnianosoitus videolta

Kyyneleitäkin vuodatettiin varmasti perjantaina kun hetkiä ennen aloitusta kolmannen erän loppupuolella Coors Fieldin tulostaululla alettiin näyttää pidennettyä videota Red Wings - Avalanche vihanpitovuosien kunniaksi Foo Fightersin "Times Like These"- hitin tahdissa.

Unohtumattomia kuvia vanhan vihanpidon hienoista hetkistä näytettiin valotaululla. Juhlia, maaleja ja torjuntoja ja taklauksia ja mitä tahansa. Siinä videossa oli kaikki. Pelaajat nostivat päänsä ylös ja katsoivat. Fanit huusivat videolle kuin livepelissä.

Video päättyi muutamaan sanaan. "Kiitos muistoista". "Kiitos vastustajista". "Kiitos kun pelasit kanssamme yhden viimeisen kerran." Sitä seurasi pidennetty suosionosoitus 43,319-päisen kannattajajoukon noustessa seisomaan. Pelaajat tervehtivät yleisöä nostamalla mailansa ylös kiitollisuuden merkiksi.

"Se oli todella erityinen hetki meille kaikille," sanoi Yzerman. "Avalanchen kanssa vallitsi hyvä kilpailu ja fanien huudot ja kaikkien huuto yhtä aikaa kuorossa, sitä ei ollut tapahtunut koskaan aikaisemmin."

4. Aselevon esityspaikka

Red Wingsin ja Avalanchen alumnit loivat perjantaina pelinsä lopussa hetken, joka vielä vähän aikaa sitten ei olisi koskaan tapahtunut, ei olisi voinut koskaan tapahtua.

Pelaajat olivat sekaisin jäällä pelipaidasta riippumatta, sekoitus punaista ja valkoista ja viininpunaista ja sinistä, poseerasivat kuvaa varten jäällä, lähes käsi kädessä, aloittaen epävirallisen aselevon yhdelle NHL-historian hienoimmista vihanpidoista ja kilpailuista ja oikeastaan yhdelle hienoimmista kaikissa urheilulajeissa.

Olisitko voinut kuvitella Lemieuxn ja Kris Draperin poseeraamassa yhdessä kuvaa varten, hymyilemässä kameroille, 14 vuotta sitten, kun Red Wings ja Avalanche kohtasivat pudotuspeleissä viidennen kerran seitsemän vuoden sisään? Ei mitään mahdollisuuksia.

Niin miellyttäviä miehiä kuin he ovatkin se ei olisi voinut tapahtua Sakicin ja Yzermanin tai Rob Blaken ja Lidströmin välilläkään. Mutta se tapahtui perjantaina pelin jälkeen. Pelin, joka oli enemmänkin juhla siitä lahjasta, mitä tämä historiallinen vihanpito oli jääkiekon ystäville kaikkialla vuosina 1996-2002.

5. MacKinnonin laukaus

Valitse oma suosikkisi jääkiekkoslangista, joka hyvin kuvaa Avalanche-sentteri Nathan MacKinnonin maalia ensimmäisessä erässä ajassa 7:44.

Snipe. Bardown. Yläflyyga. Ylämummo. Yläkertaan, missä mamma pitää pikkuleipiä. Mikä tahansa toimii, koska MacKinnonin laukaus oli niin hyvä, niin vaikuttava.

MacKinnon poimi kiekon maalin takaa vasenta laitaa pitkin ja seurasi sitä. Coloradon kapteeni Gabriel Landeskog chippasi kiekon hienosti laidan kautta ohi Red Wings-puolustaja Aleksei Marchenkon ja MacKinnon ehti kiekkoon täydessä vauhdissa menettämättä rytmiään.

MacKinnon toi kiekon hyökkäysalueelle, vasemman p-pisteen kaarelle, ja siellä taika tapahtui hänen ammuttuaan nopeasti korkea ja kova rannelaukaus takanurkkaan, mikä purjehti sisään yli Petr Mrazekin hanskan.

"Se oli hyvä laukaus," sanoi Mrazek. "Minun olisi varmaankin pitänyt saada se kiinni. Olin vähän vihainen itselleni koska päästin sen läpi."

6. Datsyukin kakkonen väkivaltaisuudesta

Red Wingsin sentteri Pavel Datsyuk on NHL:n herrasmiespelaajalle annettavan Lady Byng-palkinnon nelinkertainen voittaja. Hänellä oli ennen lauantain ottelua 220 jäähyminuuttia 933 ottelussa, joista vain 20 minuuttia kauden 2013-14 alun jälkeen hänen pelaamissaan 154 ottelussa.

No, Landeskog todellakin onnistui saamaan älykkään ja kesyn Datsyukin innostumaan ensimmäisen erän lopussa, koska Datsyuk yritti painiottein kammeta hänet jään pintaan hankkien ensimmäisen väkivaltaisuuskakkosensa sitten San Jose Sharksia vastaan pelatun ottelun Stanley Cupin playoffeissa toukokuun 10, 2011.

Landeskog piti kiinni Datsyukin mailasta, mikä sai veteraanisentterin turhautumaan. Molemmille näytettiin jäähyaition ovea, Landskogin ansaittua istunto ilmiselvästä eli mailan kiinnipitämisestä, ensimmäisessä erässä ajassa 18:54.

Se oli harvinainen hetki yhden NHL:n hienoimman taitopelaajan osoittaessa tappeluhaluaan.

"Kyllä Pavelkin osaa joskus pitää huolen itsestään, " sanoi Red Wingsin kapteeni Henrik Zetterberg. "En tiedä kuka sen aloitti, mutta lopputulos oli aika lähellä tasapeliä silti mielestäni."

7. Nyquistin hieno sokkona ammuttu rystylaukaus

Red Wingsin hyökkääjä Gustav Nyquist katkaisi 11 ottelua kestäneen maalittoman kautensa hienolla tavalla. Nyquist tasoitti pelin 2-2:een kun sitä oli jäljellä 18:33 käyttämällä sokkona ammuttua rystylaukausta oikealta p-pisteeltä ampuen kiekon yli hölmistyneen Colorado-vahti Semyon Varlamovin.

Avalanche menetti kiekon kulmassa ja se osui lopulta Detroitin hyökkääjä Riley Sheahaniin, laskeutuen suoraan Nyquistin mailaan. Hänen yllättävä selin maaliin ammuttu rystylaukauksensa meni yli Varlamovin vasemman olkapään ja tämän pään ohi oikeaan yläkulmaan.

"Luulen kaikkien pyörittäneen vähän päätään ihmetellessään miten se oikein meni sisään," sanoi Red Wingsin hyökkääjä Justin Abdelkader. "Luulen, että jopa tuomareitten reaktio viipyi hieman, koska he eivät tajunneet kiekon menneen maaliin. Loistavasti oivallettu pelitilanne ja loistava laukaus, jolla Varlamov tuli huijatuksi täysin."

8. Puuvillasta tehty lumimyrsky

Koska viikonlopun sää Denverissä oli suorastaan leuto (18 celciusta lauantaina ensimmäisen aloituksen aikaan), NHL:llä ei ollut onnea saada yhtään sitä kuuluisaa lunta, josta tämä alue maailmassa on niin tunnettu. Se joutui sen sijaan koristelemaan kentän valkoisesta puuvillasta tehdyllä tekolumella luodakseen talvisen maiseman.

No, se puuvilla alkoi lentää pyörteinä kuin oikea lumi talvisessa lumimyrskyssä toisen erän lopulla kestäen koko kolmannen erän läpi. Iso pala puuvillaa repeytyi irti baseball-kentän syöttökummulta. Osa siitä lensi tuulen mukana katsomoon. Mutta onneksi lunta ei tullut paljoa jäälle.

"Emme uskoneet, että tulisi lumisade lämpötilan ollessa jossain yli kymmenen asteen celciusta," sanoi Mrazek.

Mutta se ei oikeastaan merkinnyt mitään. Tuuli pakotti NHL:n määräämään niin sanotun kovan vihellyksen kymmenen minuutin kohdalla, joka oli merkki siitä, että joukkueet saivat vaihtaa päätyjä. Mutta ilmassa pyörivä puuvilla ei missään vaiheessa aiheuttanut huomattavaa viivästymistä pelille. Se vain loi erikoisen lumisadepallomaisen ilmiön.

"Tuuli pyöritti sitä niin paljon, ettei tekolumi koskaan lentänyt kentälle saakka," sanoi Richards.

9. Neljätoista hurjaa sekuntia

Red Wingsillä meni hyvin, joukkue tunsi olonsa hyväksi ja oli jo juhlatuulella Abdelkaderin ohjattua kiekko maaliin kolmannessa erässä ajassa 13:28 vieden Wingsin 3-2 johtoon. Maalia ei ehditty edes kuuluttaa stadionin yleisölle ennen kuin Avalanche vastasi omalla maalillaan.

Alex Tanguay teki tasoitusmaalin Avalanchelle neljätoista sekuntia myöhemmin, ampuen suoraan ohi Mrazekin Landeskogin tarjottua kiekko hienosti rystypuolelta annetulla syötöllä.

Suuren stadionilla olleen Red Wingsin kannattajajoukon juhlahuudot hukkuivat pian kotijoukkueen kannattajien meteliin. Nuo kaksi 14 sekunnissa tehtyä maalia loivat puitteet fantastiselle lopulle.

10. Richardsin voittomaali

Red Wings hyökkääjä Brad Richards väittää, ettei hän ampunut kiekkoa. Hän vain yritti voitavansa saadakseen toimitettua sen lähemmäksi maalia. Hän onnistui tarpeeksi tehden ottelun voittomaalin kun kolmatta erää oli jäljellä vain 1:00 lauantai-iltana.

Niklas Kronwallin siniviivalaukaus meni kohti maalia, mutta Varlamov antoi palautuskiekon suoraan vasenta puolta ylösnousseelle Richardsille. Richards chippasi kiekon ylöspäin, se osui Varlamoviin ja meni tämän yli. Varlamov yritti kurkottaa taaksepäin, mutta oli myöhässä katsoessaan kiekon ylittävän maaliviivan.

Maali oli Richardsin toinen voittomaali ulkoilmaottelussa. Hän teki voittomaalin myös New York Rangersin 3-2 voitossa Philadelphia Flyersia vastaan vuoden 2012 Winter Classicissä Philadelphian Citizens Bank Park-stadionilla.

"Suunnattoman tärkeä maali," sanoi Mrazek. "Mahtava kokemus."

Katso lisää