Olemme päivittäneet palveluehtomme ja tietosuojakäytäntömme. Jatkamalla NHL:n online-palvelujen käyttämistä hyväksyt nämä päivitetyt asiakirjat ja kiistojen sovittelumenettelyn.
Kirjaudu käyttäen NHL-tiliäsi:
  • Lähetä
  • Tai
  • Kirjaudu käyttäen Google
 

Leijonat lähtee Sotshiin yllättäjän rooliin

keskiviikko, 11.27.2013 / 5:16 ip. / NHL.com/fi - 2014 Sotshin olympialaiset

Kirjoittaja Risto Pakarinen - NHL.comin kirjeenvaihtaja

Jaa ystävillesi


Leijonat lähtee Sotshiin yllättäjän rooliin
Leijonat lähtee Sotshiin yllättäjän rooliin

Suomi on parhaimmillaan altavastaajan roolissa. Naganossa 1998 Leijonat nappasivat pronssia, vuoden 2004 World Cupissa Suomi oli finaalissa, 2006 olympiafinaalissa ja 2010 tilille tuli taas pronssia. Tällä kertaa Suomi ei lennä edes tutkan alla, vaan täysin näkymättömissä, ja se sopii Westerlundille.

Suomi on ollut mitaleilla kolme kertaa neljästä, NHL-pelaajien aikakaudella, ainoana maana. Voittoa ei ole tullut, mutta lyhyessä turnauksessa, jossa neljä voittoa riittää mestaruuteen, hyvä joukkuehenki, hyvä systeemi ja hyvä maalivahti vievät pitkälle.

Erkka Westerlund on analysoinut maailman jääkiekkoa tarkkaan löytääkseen menestyksen avaimen. Pian nähdään, onko hän onnistunut.

HYÖKKÄÄJÄT
Tuomo Ruutu Mikko Koivu Jussi Jokinen
Leo Komarov Valtteri Filppula Mikael Granlund
Teemu Selänne Saku Koivu Lauri Korpikoski
Juhamatti Aaltonen Petri Kontiola Olli Jokinen
Teemu Hartikainen Jarkko Immonen

Vuonna 2002, alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmentaja Erkka Westerlund vei joukkueensa pronssille, ja ykkösketjuna toimi kolmikko Tuomo Ruutu - Mikko Koivu - Jussi Jokinen. Ruudun kausi on ollut alavireinen, mutta omassa roolissaan Koivun ja Jokisen rinnalla hän tietää, mitä tehdä. Samalla Westerlund saa irti Valtteri Filppulan toisen ketjun sentteriksi.

Filppula on tunnollinen kahden suunnan pelaaja, joka on osoittanut tällä kaudella hallitsevansa pelinrakentamisen jalon taidon. Mikael Granlund hänen laidallaan antaa ketjulle aivan uuden ulottuvuuden ja Leo Komarov toisella laidalla vastaa fyysisestä pelistä.

Saku Koivu on jääkiekon Einstein. Entinen ykkösketjun sentteri ja Montreal Canadiensin kapteeni on nykyisin oiva kolmosketjun sentteri, jonka valmentaja voi laittaa kentälle mihin tilanteeseen tahansa. Anaheimissä Koivu aloittaa pelin useimmiten omasta päästä, ja vaikka hän on ollut sivussa yli kymmenestä ottelusta, hän on vieläkin ottanut neljänneksi eniten aloituksia Ducksin pelaajista. Hän on myös Boudreaun luottopelaaja alivoimalla. Leijonapaidassa, Selänteen rinnalla, kaksikko tuo Suomelle tärkeää lisävoimaa.

Suomen joukkueessa on ylimääräiset hyökkääjät mukaan lukien seitsemän keskushyökkääjää ja luisteluvoimaa, joka on Westerlundin joukkueiden kulmakivi.

PUOLUSTAJAT
Kimmo Timonen Sami Salo
Ossi Väänänen Sami Vatanen
Sami Lepistö Olli Määttä
Lasse Kukkonen Juuso Hietanen

Suomen joukkueen heikko kohta on helppo löytää. Tällä kaudella NHL:ssä on pelannut vain viisi suomalaista puolustajaa ja heistä Sami Salo on jo 39-vuotias, Kimmo Timonen täyttää 39 kolme viikkoa olympialaisten jäkeen ja kolmanneksi eniten pelannut suomalaispuolustaja on 19-vuotias NHL-tulokas Olli Määttä. Siinä on puolustuksen runko, Sami Vatasella vahvistettuna.

Timonen ja Salo ovat toki osoittaneet pystyvänsä yhä pelaamaan maailman huipputasolla, sillä molemmat pelaavat yli 20 minuuttia per ottelu.

Kaksi muuta pakkiparia tulevat KHL:stä ja Liigasta, vaikka Ossi Väänäsellä onkin tilillään melkein 500 NHL-ottelua ja Sami Lepistölläkin melkein 200 NHL-matsia.

Puolustuspelissä Suomen on luotettava viisikkopuolustukseen. Ja maalivahtiin.

MAALIVAHDIT
Tuukka Rask
Antti Niemi
Kari Lehtonen

Kyllä, Suomella on paljon huippuvahteja ja joku heistä on melkein aina ehdolla NHL:n parhaaksi maalivahdiksi, mutta ykkösmaalivahdin valinta taitaa olla Westerlundin murheista pienin.

Boston Bruinsin Tuukka Raskin torjuntaprosentti on melkein 95, liigan kärkeä, hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa myös kolmen parhaan joukossa ja hänen voittojensa määräkin on aivan liigan parhaimmistoa. Ja, mikä tärkeintä, hän on pitänyt huikean tason vaikka on pelannut viidenneksi eniten koko liigassa. Kyseessä ei siis ole sattuma.

Rask saattaa hyvinkin olla olympiaturnauksen paras maalivahti.

Jos Rask kuitenkin haparoisi, Suomella on hyvät vahdit taustallakin. Kari Lehtonen oli myös vuoden 2002 alle 20-vuotiaiden MM-kisajoukkueessa Ruudun, Koivun, Jokisen ja Westerlundin kanssa ja hän on ansainnut paikkansa olympiakoneessa. Hänkin on kymmenen parhaan joukossa tai ainakin tuntumassa kaikissa tärkeissä tilastokategorioissa.

Viime vuonna Vezina-palkinnon saajaksi ehdolla olleen Antti Niemen peli on hieman hiipunut viime viikkoina, mutta jos hän palaa alkukauden ja viime kauden tasolleen, vastustajat saavat tehdä töitä maaliensa eteen, jos Niemi maalille laitetaan.

KUVASSA MUKANA

Jere Karalahti kärkkyy paikkaa puolustukseen ja varsinkin maalin edustalle ja hyökkäysviivalle Westerlund saattanee tarvita miestä. Jori Lehterä on pelannut hyvin KHL:ssä, mutta jalkojen nopeus huolestuttaa kun siirrytään vielä korkeammalle tasolle. Aleksander Barkov joutunee odottamaan seuraavia kisoja.

Jesse Joensuun olympiapaikka on kiinni siitä, tarvitseeko Westerlund mielestään joukkueeseen enemmän suoraa luistelua kuin kiemurtelua. Pekka Rinne ehti pelata yhdeksän ottelua, ennen kuin joutui lonkkatulehduksen vuoksi sivuun, mutta jos Rask, Niemi tai Lehtonen loukkaantuvat ja Rinne tervehtyy, hän on joukkueessa.