Welcome |Tili|Kirjaudu ulos 
UUTTA! KIRJAUDU SISÄÄN SOME-PROFIILILLASI
TAI
 
Risto Pakarinen

Chicago Blackhawks on vuoden 2013 Stanley Cup -mestari

tiistai, 06.25.2013 / 8:56 ip. / NHL.com/fi - Risto Pakarinen

Kirjoittaja Risto Pakarinen - NHL.comin kirjeenvaihtaja

Jaa ystävillesi


Chicago Blackhawks on vuoden 2013 Stanley Cup -mestari
Chicago Blackhawks on vuoden 2013 Stanley Cup -mestari

Stanley Cup -pokaali oli hallissa, mutta kun peliaikaa oli jäljellä enää puolitoista minuuttia, Bruins johti 2-1, ja näytti siltä, että pytty pitäisi pakata kuljetuskoteloonsa ja lennättää Chicagoon finaalisarjan seitsemänteen otteluun.

– Olin varma, että joudumme pelaamaan seitsemännen ottelun. Tiesin, että ei olisi helppoa tehdä edes yhtä maalia, ja sitten saimme kaksi. Uskomatonta, sanoi Blackhawksin puolustaja Niklas Hjalmarsson, joka voitti nyt Stanley Cupin toisen kerran.

Sitten Patrick Kane vippasi kiekon kulmassa Duncan Keithille, joka jatkoi sen saman tien Jonathan Toewsille. Blackhawksin kapteeni otti muutaman askeleen kohti maalia ja syötti kiekon Tuukka Raskin vartioiman maalin suulle ja Bryan Bickell iski kiekon suoraan syötöstä maaliin, tasoittaen lukemiksi 2-2, kun peliaikaa oli jäljellä vain minuutti ja 16 sekuntia.

Stanley Cup sai odottaa pakkaamistaan.

Seuraavassa vaihdossa kiekko tuli siniviivalle Johnny Oduyalle, joka laukoi sen kohti maalia. Michal Frolikin ohjaus meni tolppaan, mutta Dave Bolland oli ensimmäisenä irtokiekossa ja iski sen kovaa verkon perukoille. Chicago siirtyi 3-2 -johtoon vain 59 sekuntia ennen erän loppua, eikä Bruins pystynyt vastaamaan. Samalla Bollandista tuli historian ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt voittomaalin ratkaisevan ottelun viimeisellä minuutilla – tilanne, jota tuhannet pikkupojat ovat pelanneet pihapeleissään.

Niin myös Bolland.

– Koska siitä ei unelmoisi? Kaikkihan me haaveilemme Stanley Cupin voittomaalista. Sen voin nyt ruksata listaltani tehdyksi, sanoi Toronton Etobicokesta kotoisin oleva Bolland.

Vaikka Chicagon nousu mestariksi olikin koko joukkueen ansiota jopa niin paljon, että toimittajien oli vaikeaa löytää Blackhawksista yhtä selvää ehdokasta voittamaan pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkintoa, Stanley Cupin takuumiehinä toimivat joukkueen kirkkaimmat tähdet maalivahti Corey Crawfordista Duncan Keithiin, Jonathan Toewsiin ja Patrick Kaneen.

Toews ja Kane. Koews ja Tane. Blackhawksin valmentaja Joel Quenneville erotti parivaljakon toisistaan pudotuspelien aikana, mutta pisti heidät saman ketjuun matkan kriittisillä hetkillä: Otelusarjassa Detroitia vastaan, kun Blackhawks nousi 1-3 -tappioasemasta 4-3 -sarjavoittoon, ja finaalisarjan kolmeen viimeiseen otteluun.

Patrick Kane teki kahdeksassa viimeisessä ottelussaan seitsemän maalia ja yhdeksän tehopistettä - ja sitä ennen 15 ottelussa kymmenen pistettä. Jonathan Toews, joka pelasi monien muiden lailla toipilaana, ja jota arvosteltiin pudotuspelien aikana tehottomuudesta, teki finaalisarjan kolmessa viimeisessä ottelussa viisi pistettä, kun Blackhawks nousi 1-2 -tilanteesta 4-2 -sarjavoittoon.

Kane teki viisi pistettä kuudessa finaaliottelussa, ja oli alustamassa myös kuudennen ottelun tasoitusmaalia, vaikka ei syöttöpistettä saanutkaan.

Patrick Kane valittiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, kolmantena amerikkalaisena pelaajana peräkkäin - Jonathan Quick (2012), Tim Thomas (2011) - je neljäntenä amerikkalaisena kautta aikojen. New York Rangersin puolustaja Brian Leetch voitti Conn Smythe -palkinnon 1994.

– Sain pelata hyvien pelaajien kanssa, enkä olisi mitään ilman joukkuetovereitani. Meillä oli paljon muitakin, joille palkinnon olisi voinut antaa, ja kun katsoo vaikkapa maalivahti Corey Crawfordin otteita, ehkä tämä olisi pitänyt mennä hänelle, Kane sanoi, ja lisäsi:

– Mutta tämä tuntuu hienolta.

Maalivahti Corey Crawfordin otteita kyseenalaistettiin melkein koko pudotuspelien ajan, mutta nyt hän on Stanley Cup -voittaja aivan kuten Antti Niemi, jonka kanssa hän taisteli pelipaikasta harjoitusleirillä syksyllä 2009. Crawford otti tarvittavat 16 voittoa, ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli pudotuspelien paras, 1.84. Hänen torjuntaprosenttinsa koko pudotuspeleissä oli 93.2, ja finaalisarjassa 92.5, sarjan maalivahdeista paras.

Finaalisarjan ainoan suomalaisen, Tuukka Raskin, hieno kausi päättyi pettymykseen.

– Loppu oli shokki, koska ajattelin, että ottelu oli hallinnassamme. Purimme yhden alivoiman hyvin, ja ajattelin, että saisimme ehkä lopussa yhden tyhjiin, kun he tekivätkin yhtäkkiä maalin. Ote pysyi heillä, ja he saivat yhden laukauksen, ohjauksen, reboundin ja maalin, Rask sanoi ESPN.comille.

– Kausi oli hauska, ja on ollut hienoa pelata tällaisten kavereiden kanssa. Pelasimme hyvät pudotuspelit, mutta on harmi, ettemme pystyneet menemään loppuun saakka. Tämä on rankka tapa päättää kausi.

Blackhawksin kausi päättyi mukavammin, kun Jonathan Toews nosti Stanley Cupin päänsä päälle, ojensi sen sitten 36-vuotiaalle Michael Handuzkselle, joka voitti mestaruuden ensimmäistä kertaa. Kesken kauden Chicagoon siirtynyt Handzus ehti pelata runkosarjassa vain 11 ottelua Blackhawksin paidassa. Handzus jatkoi pokaalin matkaa Jamal Mayersille, 38, joka ei pelannut runkosarjan jälkeen yhtään ottelua. Joukkueen kapteeni Toews oli jo etukäteen ilmoittanut konkarikaksikolle, että he saisivat Stanley Cupin ensimmäisinä, jos Chicago sen voittaisi.

– Uskomaton päätös uskomattomalle kaudelle, totesi Blackhawksin valmentaja Joel Quenneville.