Kirjaudu käyttäen NHL-tiliäsi:
  • Lähetä
  • Tai
  • Kirjaudu käyttäen Google
 
Risto Pakarinen

Suomi halusi oman ihmeen

perjantai, 09.28.2012 / 4:40 ip. / NHL.com/fi - Risto Pakarinen

Kirjoittaja Risto Pakarinen - NHL.comin kirjeenvaihtaja

Jaa ystävillesi


Suomi halusi oman ihmeen
Suomi halusi oman ihmeen

Vuoden 1980 talviolympialaisten jääkiekkoturnaus muistetaan Yhdysvaltojen suuresta ihmeestä, kun collegepelaajista rakennettu joukkue voitti suuren ja mahtavan Neuvostoliiton, ja nappasi olympiakultamitalit maailman parhaan jääkiekkojoukkueen nenän edestä.

Suomi tavoitteli vielä siinä vaiheessa kuumeisesti ensimmäistä arvokisamitaliaan. Lähellä oltiin käyty, esimerkiksi 1974 ja 1976, mutta Suomen kohtalona oli usein jäädä juuri mitalisijojen ulkopuolelle.

Lake Placidissa Suomi oli ihmeen syrjässä kiinni kahdellakin tavalla.

Ensinnäkin, viime viikolla menehtynyt Karl-Gustav Kaisla, toimi USA - Neuvostoliitto -ottelun päätuomarina. Kaisla tuomitsi urallaan kolmissa MM-kisoissa ja 1980 olympialaisissa. Sen lisäksi hän toimi päätuomarina vuoden 1987 Kanada Cupissa.

Kaisla oli ennen tärkeää ja hyvin odotettua ottelua ennen jo ehtinyt tuomita viisi ottelua turnauksessa, niistä kaksi oli ollut USA:n matseja, joten hän tiesi, mitä odottaa pitää. Mutta ollakseen aivan varma, Kaisla, tapojensa mukaisesti, näytti pelaajille, kuinka hän halusi ottelun kulkevan, antamalla Neuvostoliiton kapteeni Boris Mihailoville kahden minuutin rangaistuksen koukkaamisesta kolmen ja puolen minuutin kohdalla.

– Halusin aina mielelläni antaa ensimmäisen jäähyn ottelun ensimmäisten viiden minuutin kohdalla, ja varsinkin jos sen otti tähtipelaaja, se toimi merkkinä muille pelaajille: pitäkää mailat alhaalla ja pelatkaa, Kaisla totesi Referee-lehdessä viitisen vuotta sitten.

Kaislan henkistä kanttia mitattiin toden teolla ensimmäisen erän lopussa, kun Mark Johnson tasoitti ottelun 2-2:een erän viimeisellä sekunnilla. Neuvostoliiton valmentaja Viktor Tihonov väitti maalin syntyneen yliajalla, mutta Kaisla, neuvoteltuaan toimitsijoiden kanssa, hyväksyi maalin:

– Oli aivan selvää, että kiekko oli maalissa ennen kuin summeri soi.

Yhdysvallat voitti ottelun lopulta 4-3 Mike Eruzionen ikimuistoisella maalilla, ja Kaisla sai molempien joukkueiden kiitokset työskentelystään.

Vaikka Yhdysvallat olikin voittanut tärkeän matsin, kultamitali ei ollut vielä aivan varma. Joukkueen piti voittaa vielä … Suomi, joka oli tekemässä omaa ihmettään. Ennen viimeistä kierrosta sarjataulukko näytti tältä:

USA, 3 pistettä, maaliero +1

Neuvostoliitto, 2 pistettä, maaliero +1

Ruotsi, 2 pistettä, maaliero 0

Suomi, 1 piste, maaliero -2

Jos Suomi voittaisi USA:n ja NL Ruotsin, Neuvostoliitto nappaisi kultamitalin ja Suomi mahdollisesti jopa hopean. Suomella oli mahdollisuus voittaa kultaakin, mutta siihen olisi vaadittu yli neljän maalin voitto Yhdysvalloista ja Neuvostoliiton ja Ruotsin tasapeli.

Kahden erän jälkeen Suomi oli mitalin syrjässä kiinni, sillä se johti ottelua 2-1, maalintekijöinään Mikko Leinonen ja Jukka Porvari. Yhdysvallat oli kuitenkin turnauksessa noussut takaa-ajoasemasta voittoon viidessä aikaisemmassa ottelussaan, eikä Suomikaan jenkkejä pystynyt pysäyttämään.

– Levon “Pratu” oli loukkaantunut ja koska minä olin siihen saakka ollut varakapteeni, minusta tehtiin siihen matsiin kapteeni. Ennen peliä hoidettiin vielä viralliset seremoniat, mutta pelin jälkeen ei paljon kätelty, kun vastustajan äijät olivat kasassa kaukalon toisessa päässä, Porvari muisteli Hockey-lehdessä vuonna 2004.

Vastustajat juhlivat kultamitalia, suomalaiset saivat tyytyä sivuosaan.